Itselleni tuli täysin uutena asiana koiran niin kutsuttu villiintyminen
karkureissun aikana.
En ollut ennen Millin karkaamista kuullutkaan koko asiasta.
Mutta kun Milli villiintyi karkumatkan aikana, niin otin asiasta selvää
niin paljon, kun mahdollista. Tahdon hieman kerätä yhteen löytämääni tietoa ja
kertoa siitä, kuinka koirani palautui kotiin päästyään.
Kun koira karkaa, sen ympäristö muuttuu täysin ja kertaheitolla.
Se joutuu sopeutumaan lyhyen ajan sisällä aivan uusiin luonnonlakeihin,
kuten hankkimaan ruokansa ja vetensä itse. Selviytyäkseen koiran pitää pysyä
myös jatkuvasti valppaana ja opetella tunnistamaan uudenlaisia vaaroja. Se
saattaa ajaa kehonsa äärirajoille juoksemalla, vammautua tai kärsiä
nestehukasta. Näistä syistä koiralle elintärkeiksi asioiksi muodostuvat vaistot,
koska ne pitävät sen hengissä karkureissun aikana.
Kun koiran vaistot "ottavat vallan" se villiintyy, eli toimii
vaistojensa varassa. Sen entinen koti elämä ei vastaa nykyistä todellisuutta ja
se saattaa unohtaa jopa omistajansa. Se näkee ihmiset mahdollisena uhkana ja
pakenee ihmisen nähdessään. Varsinkin jos karkuri on arka, se lähtee melko
varmasti karkuun, kun kohtaa ihmisen.
Villiintyminen näkyy koiran käytöksen muutoksena.
Se, kuinka nopeasti koira villiintyy, riippuu yksilöstä. Mitä pidempään
koira on karkuteillä, sitä todennäköisempää villiintyminen on. Sen ympäristöstä
saavat ärsykkeet luovat toimintamallin jota koira toteuttaa. Ajan kuluessa
toimintamalli vahvistuu, ja koira on "villiintynyt".
Kotikoirasta ei villiintyessään kuitenkaan yhtäkkiä muutu aggressiivista
koirasutta.
Sitä ei tarvitse missään tapauksessa pelätä. Uteliaampi ja rohkeampi
tapaus, tai koira joka on vasta karannut saattaa kiinnostua ihmisistä ja tulee luokse,
kun sen kohtaa vapaana. Pitkään karkuteillä ollut koira todennäköisesti vain
lähtee jolkottelemaan poispäin sinusta. Koiraa ei kannata lähteä seuraamaan,
saatat vain ajaa sen pois alueelta mihin sitä yritetään saada asettumaan.
Mutta kuinkas sitten tämä villiintynyt koira saadaan takaisin
yhteiskuntakelpoiseksi, kun se saadaan kiinni? Vaaditaanko siihen vuosien
terapiaa? Ei, tai näin minä en ainakaan usko. Kun ympäristön muutos ja
olosuhteet ajavat koiran käyttämään vaistojaan selviytymiseen, niin ympäristön
muutos saa sen normalisoitumaan. Kotiin päästyään karkuri palautuu todella
nopeasti. Se ei tarvitse kotioloissa enää metsävaistojaan, se pärjää aivan
loistavasti ilman niitä.
Entinen käytösmalli muistuu mieleen ja koira alkaa käyttäytyä samalla
tavalla, kun ennen karkaamistaan. Tietenkin jonkinlainen luonteen muutos voi
olla mahdollista, kuten entistä suurempi läheisyyden kaipuu, pakkomielle
ruokaan tai uusi pelko esimerkiksi väkijoukkoja tai autoja kohtaan. Jokainen
koira on yksilö ja jokainen karkureissu on omanlaisensa.
Saatuamme Millin kotiin, se oli muutaman päivän ajan aivan poikki.
Syöminen ja nukkuminen olivat melko lailla sen ainoat tarpeet ennen, kun
hän sai akkunsa ladattua täyteen.
Tämän jälkeen aloitimme arkemme niin, kun sen olisi kuulunut alkaa, ilman
että muistelimmekaan Millin ensimmäistä viikkoa uudessa kodissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti