MILLI KOTONA

Olin tietoinen villiintymisestä, mutta se ei minua huolettanut.

Uskoin, että koiran päästyä takaisin kotiin, sillä ei ole enää tarvetta metsävaistoilleen ja palautuu nopeasti. Eniten huolissani olin siitä, että mitä karkureissu oli saanut aikaan sen aralle luonteelle.

Kuinka helposti se tulee ihmisen lähelle? Millin ensimmäisenä kotipäivänä olimme työskennelleet tämän asian parissa. Kuinka vahvasti takapakkia olimme ottaneet? 

Päätin testata. Menin viemään Millille torstaina annoksen Yrjölän puuroa. Milli oli nukkumassa saunan lauteiden alla pesässä, jonka olin sille tehnyt.
Istuin suihkutilan puolelle ja kutsuin Milliä nimeltä, ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun koira oli karannut. 

Hetken kuikuilun jälkeen Milli tuli lähelleni makaamaan, uteliaana haistellen tuomaani ruokaa. Otin kupista pienen sannoksen ruokaa kämmenelleni ja tarjosin sitä Millille.
Muutaman minuutin pohdittuaan, hän nousi ylös ja tuli haistelemaan kättäni. Eipä aikaakaan, kun se oli nuollut pöperöt kämmeneltäni.
Syötin Millille pieniä määriä ruokaa n. 6-7 kertaa päivässä. Tätä jatkoin noin kolme päivää putkeen. Sen jälkeen tutustutin muut perheenjäsenet Millille. 

Pikku karkurityttöni oli erittäin väsynyt muutaman päivän karkureissun jälkeen.
Se vain söi ja nukkui sekä kävi pikaisesti tarpeillaan. Tämä oli hyvä, koska meidän piti eristää Milli muista koirista vahvan Giardia epäilyn vuoksi. Kun madotusta oltiin jatkettu tartuntariskin ohi, päästimme jo virkistyneen Millin tapaamaan laumaa. 

Ensimmäinen koira jonka hän kohtasi, oli Mila. Heti siskonsa nähtyään Milli meni aivan sekaisin. Hän liehitteli Milaa häntä koipien välissä heiluen. Viisi minuuttia he haistelivat, kiertelivät, nuolivat ja kiehnyttivät toisiaan. Sen jälkeen alkoi leikki. Tyttöset leikkivät melkein tunnin verran keskenään, kunnes toimme muut koirat tutustumaan Milliin. 

Meri lähti aviopuolisonsa kanssa häämatkalle ja Mila sekä Merin toinen koira Häpi jäi hoitoon Ohkolaan. Millin ensimmäinen viikko oli täynnä koiria ja haipakkaa. Tyttö kotiutui loistavasti ensimmäisen viikon aikana. 

Perheessämme aikaisemmin jo elänyt Kamu on ottanut pikku tytön siipiensä suojaan ja toimii isovelihahmona hänelle. Saksanpaimenkoira äidin ja lapinkoira isän poikana hänellä on kokoa ja kova pää. Mutta hellempää ja rakastavampaa koiraa saa hakea. 

Olin tietenkin yhteydessä Millin entiseen hoitajaan Liisaan päivittäin karkureissun aikana sekä sen jälkeen. Vaikka Liisa oli Saksassa, niin hän oli jokaisessa käänteessä mukana, aina koiran kotiutumiseen saakka.
Myös Liisan perhe auttoi meitä päivittäin, vaikka eivät olisikaan olleet paikan päällä.

Joka päivä rohkeammaksi tuleva Milli on kotiutunut ja kiintynyt lähellä eläviin koiriin sekä ihmisiin paremmin, kun olisin ikinä osannut toivoa. Vaikka ensimmäinen viikkomme ei olisi voinut olla haastavampi, en kadu hetkeäkään Millin ottamista arkeani jakamaan. 

Resepti Yrjölän puurosta
 

4rkl rypsiöljyä, josta 2rlk korkean uunivuoan voiteluun
0,75 dl ohrasuurimoita
0,75 dl täysjyväriisiä
0,75 dl hirssisuurimoita
0,75 dl tattarisuurimoita
2 kpl raastettuja porkkanoita
400 g jauhelihaa 

Laita kaikki ainekset voideltuun uunivuokaan ja sekoita seos.
Lisää n.1,5L vettä ja laita vuoka uuniin 200C.
Puolen tunnin päästä tiputa uunin lämpötila 150C.
Jälleen puolen tunnin päästä laske uunin lämpötilaa 100C.
Laske uunin lämpötilaa puolen tunnin päästä 50C, ja anna hautua puolituntia tai jos tahdot
niin pidempään. Suositeltavaa hauduttaessa on pitää uunivuoassa kansi päällä. Voit lisätä
ruokakuppiin laittaessa annokseen hieman piimää vatsan tukemiseksi.

Syötin Millille Yrjölän puuroa, koska se on vatsantoimintaa tukevaa ruokaa kotiutuneelle
karkurille.